torstai 1. lokakuuta 2015

HSP - Highly Sensitive Person


Oon potenut jo kauan aikaa suurta turhautumista siihen etten saa mitään tekstiä aikaseks. Ajatukset vaan poukkoilee päässä sikin sokin. Mut nyt se inspiraatio sitten iski, sellasen aiheen tiimoilta joka oli itselle vielä viime vuonna ihan vieras. Erityisherkkyys? Mitä se sellanen nyt sit oikeen on. Höpötykseni koskee lähinnä vaan minua ja mitä erityisherkkyys mulle on. Jos haluat sivistää itseäsi, vilkaise ihmeessä pari linkkiä.


Sain kutsun facebookissa ryhmään: Erityisherkät - HSP. Olin kuullut tästä aiemmin, mut ajattelin et ei koske minua, enhän minä sellanen oo. Sanana erityisherkkyys kuulosti mun korvaan turhalta huomionhaulta, tai ylipäätään joltain jolla vain lokeroidaan ihmisiä, voidaan käyttää "tekosyynä" johonkin.. Aiheutti lähinnä vaan ikäviä fiiliksiä. Mut oon pikkuhiljaa tajunnut et se on ihan päin vastoin. Pystyn samaistumaan niin moneen tekstiin siellä. Suurinosa ajatuksista/kysymyksistä on kuin omasta päästä. Ihmiset vaan haluaa tulla ymmärretyks! 
Mut yritä nyt sitten selittää ei-erityisherkälle omista fiiliksistä.. Aika mahdoton tehtävä, jos ihmisellä on jo joku käsitys kys. asiasta. Mutta sit niihin muiden ihmisten aivopieruihin, omiin ajatuksiin ja ahaa-elämyksiin, et ehkä oonkin erityisherkkä.

Miks oot noin ujo? Miks oot noin hiljanen?
Kyllä, oon ujo. Kauan sen myöntämiseen menikin! Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisistä. Hiljainenkin ehkä, koska oon mielummin se joka kuuntelee. Ei mulle tuota vaikeuksia olla hiljaa. Enemmänkin se taitaa vaivata muita jos pidän suuni supussa. Jos mulla ei ole mitään sanottavaa, miksen vaan saa olla hiljaa? :D

"Onks kaikki tosiaan noin vaikeeta erityisherkälle?"
Kyllä vain, kaikki. Loukkaannun herkästi, tulkitsen pieniä ilmeitä ja äänensävyjä, sanavalintoja, ylianalysoin, jään miettimään ja pyörittelemään asioita. Ei oo helppoo olla herkkä, koska liikaa asioita huomioitavana!

"Eihän sulle uskalla mitään sanoa kun heti loukkaannut/pahotat mieles."
Ei se nyt ihan niinkään ole. Meitä on moneen junaan ja jos mainittu asia mua loukkaa tai liikuttaa millään tavalla, niin tottakai reagoin siihen osaamallani tavalla. Kukapa ei?

Miten susta on tullu tommonen erakko? Miten ees voit olla yksin noin paljon?
Helposti, ei tuota sekään vaikeuksia. Voin olla täysin oma itteni ja tehdä mitä haluan. Piirtää, ommella, pelata, kuunnella musiikkia, lauleskella.. Ja ihan vaan olla töhö itseni, kenenkään tuomitsematta.
Siinäpä muutamat lauseet joita oon kuullu enemmän kun tarpeeks. Mut viimeseen lisätäkseni: Vaikka kuinka tykkään olla yksin, ei se tarkota ettenkö viihtyis muiden seurassa. Mutta yksinkertasesti väsähdän jos pitää jatkuvalla syötöllä olla sosiaalinen ja huomioida paljon asioita. Oli kyse sitten illanvietosta parhaimman kaverin kanssa tai joku isompi tapahtuma, jo muutama tunti tietynlaisten ihmisten seurassa saa aikaan sosiaalisuusähkyn. Ja silloin jos koskaan haluaa vaan kotiin, yksin. Ah sitä hiljaisuutta. ♥ Mut eiköhän tässä oo ihan tarpeeks tekstiä näin alkajaisiks! Vaikka hädin tuskin raapaisin edes pintaa. :D Suunnittelin jatkavani aiheesta myöhemmin, nyt kun tähän kirjottamisen vihdoin pääs taas kiinni!