torstai 17. joulukuuta 2015

HSP - Jatkoa pukkaa.

Päässä kuohahti melkoisesti, kun luin facebookin HSP-ryhmästä erään tilapäivityksen. Joku oli siis sanonut terapeutilleen, että luulee osan ongelmistaan johtuvan juuri erityisherkkyydestä. Ja tähän terapeutti oli todennut: "Se nyt on sellainen muoti-ilmiö."  Ainakin minua tuollainen kommentti suututtaisi. Oliko masennuskin joskus vain muoti-ilmiö, kun siitä enemmän julkisesti puhuttiin? Ilmeisesti. (Kuvat: http://weheartit.com/)


Kauan ennen kuin erityisherkkyydestä edes kuulin, ajattelin vain olevani sairaalloisen herkkä ja ujo. Vieläpä ainut sellainen! Eihän kukaan voi tuntea, kokea ja ajatella samoin. Mutta niin vain sain paljon vastauksia kysymyksiini, kun tajusin että meitähän on vaikka ja kuinka! Tosin vielä on paljon opeteltavaa, että osaa nähdä erityisherkkyyden hyvänä asiana. Nuorenpana herkkyys tuntui melkeinpä kiroukselta, koska ensimmäisenä tulee mieleen vain negatiivisia asioita.


- Hiljainen hissukka, joka pelkää puhua vieraille ihmisille.
- Pelkään mokaamista, varsinkin muiden edessä.
Siks yritän viimeseen asti vältellä tilanteita, joissa on pienikin mahdollisuus mokata.
- En osaa puolustaa itseäni, vaikka joskus olisi tarvis.
- En osaa sanoa ei. Tai jos hetkellisesti osaankin, niin myöhemmin tunnen kamalaa syyllisyyttä.
- Oon helposti heiteltävissä, koska joskus niitä omia tuntemuksia ei vaan saa ulos.
- Vihaan sitä epämukavuuden tunnetta jos ihmiset tappelee tai kiukkuaa toisilleen. Tai sitten jatkuva käskyttäminen, tee-sitä-tee-tätä.
- Huomion keskipisteenä oleminen on yksi kamalimmista asioista.
- Pienetkin toilailut tuntuu maailmanlopulta.

Mitä positiivista tässä sit on? On kyllä joutunut ihan tosissaan miettimään, että pystyy sivuuttamaan kaikki huonot asiat. Koska niillä hyvillä puolilla on aina se paha varjonsa.

+ Tunnen kaikki tunteet paljon syvemmin, niin hyvät kuin pahat. Kun rakastut, sitä onnellisuuden tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Tai jos joku sanoo kiitos/anteeksi. Mulle ne on isoja sanoja, kun taas jollekkin ihan vaan arkipäivää.
+ Nään kaunista pienissäkin asioissa. Tämä jos mikä on tuottanut mulle niin paljon iloa ettei tosikaan. Kamera vaan mukaan ja metsästämään niitä kauniita asioita, oli ne sitten pieniä tai isoja.


Kauhean hankala tehdä listaa, että ihmiset ymmärtäis mitä yritän sanoa. :D Joten jätän positiivisuus listan suht lyhyeen, koska kaiken (hyvät ja pahat asiat) vois kiteyttää vaan yhteen lauseeseen:
Tunnen kaiken syvemmin.
Joten mitä sitä enempiä höpöttelemään. Ne jotka tämän asian on halunnut ymmärtää, tai edes yrittänyt, niin varmasti ymmärtävät. Mutta valitettava tosiasia on loppuun lykkäämäni kuva. Palataan myöhemmin muihin asioihin kuin erityisherkkyyteen! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti